Ehkä huomasittekin Hesarissa olevan artikkelin kevyen liikunnan hyvistä puolista, tuo juttu sai taas pohtimaan omia motiivejaan, asennetta erilaisiin liikuntamuotoihin.
Vaikka olen ajoittain hyvinkin mukavuudenhaluinen, pidän kaikenlaisesta liikunnasta, ehkä eniten sen vuoksi, että joudun niissä kohtaamaan oman rajallisuuteni, niin kehon kuin mielen osalta. Yritän ottaa eri liikuntamuotojen ja -tapojen kokeilun itsekasvatuksen kannalta ja huomaan etttä opin, jatkuvasti, monin eri tavoin.
Kuitenkin suorittava liikunta, tai jopa elämän suorittaminen eloonjäämisstrategialla, voi käydä ja käy pidemmän päälle enemmän rasittavaksi, kuin lataavaksi.
Tuossa HS:n artikkelissa todetaan, että armollinen asenne itseään kohtaan auttaa pitämään harrastusta yllä, olen samaa mieltä. Olen usein kuullut ihmisten toteavan, kuinka joogamatolle käydessään he kokevat riittävänsä, juuri sellaisina kuin ovat.
Tarvitsemme erilaista, avaraa liikkumista, edestakaista liikettä, henkistä, fyysistä, emotionaalista, hengellistäkin, yksin ja yhdessä. Ensin kuitenkin tarvitsemme yhteyden omaan itseemme. Mitä haluaisin, kaipaan, tarvitsen, sen jälkeen rohkeutta, päättäväisyyttä, tukeakin toteuttaa näitä, yksin ja yhdessä ja voisi lisätä että sama yhteys on jaksettava luoda joka päivä uudelleen.
Loma, hiljentyminen, jopa viileähköt kesäpäivät ovat loistavia aikoja itsetutkiskeluun, uuden aloittamiseen.
Käyttäkää aikaa oman sisäisen maailman tutkimiseen, liikkukaa itsessänne, kehittäkää avaruutta, kokeilkaa rohkeasti, ennakkoluulottomasti, itsekkäästikin itsestänne käsin, ottakaa vastaan armollisesti, lempeästi ja ennen kaikkea innostukaa, nauttikaa.
Hyviä hetkiä, kauniita kesäpäiviä teille kaikille, niin itsetutkiskelun, kuin muun liikunnankin parissa,
Ollaan yhteydessä,
Terveiset, Maria
PS. http://www.hs.fi/hyvinvointi/a1437538505338
Maria Totro 